Terhi Stevander Kirjoittaja on 29v, kahden lapsen äiti, terveydenhoitaja ja kansanedustajan avustaja

Terveyttä tasapuolisesti

  • Terveyttä tasapuolisesti

 Eduskuntavaalit lähenevät jo kovaa vauhtia ja monet pohtivat omia vaaliteemojaan. Vaalien ykkösteemaksi nousee luonnollisesti talous ja työllisyys. Onhan meillä niissä paljon parannettavaa. Talouskasvuun tarvitaan kuitenkin hyvinvoivia ihmisiä. Terveydenhoitajana minulle kaikista lähinnä sydäntä on ihmisten terveys ja hyvinvointi. Mielestäni väestön hyvinvointi tuleekin olla poliittisen päätöksenteon keskeisin tavoite.

Tällä hetkellä suomalaiset ovat keskimäärin vauraampia kuin koskaan aiemmin. Tästä huolimatta 13 % väestöstämme elää suhteellisen köyhyysrajan alapuolella ja yhä useampi kokee, ettei ole mahdollista elävää aidosti haluamallaan tavalla tai tehdä haluamiaan asioita. Se ei ole oikein! Mielestäni politiikan tarkoitus on luoda puitteet hyvän elämän rakentamiseen. Siksi koen, että tulevalla eduskuntakaudella on erityisen tärkeää tehdä päätöksiä, mitkä tukevat ihmisten hyvinvointia.

Terveys on yksi merkittävä osa ihmisen hyvinvointia. Jo pienikin muutos terveydessä saattaa tehdä ison muutoksen ihmisen hyvinvointiin. Maailman laajuisesti verrattuna Suomessa asuu maailman terveimpiä ihmisiä, terveydenhuolto on pääosin laadukasta ja hyvin järjestettyä, lapsikuolleisuus on matala ja eliniänodote on yleisesti korkea. Vakavampia sairauksia on mahdollista hoitaa ja vaativaa hoitoa pystytään antamaan. Vaikka suomalaisten terveys on yleisesti kohentunut, kaikki väestönosat eivät ole hyötyneet tästä kehityksestä samalla tavoin. Kansainväliset vertailut osoittavatkin, että Suomi kuuluu maihin, joissa terveydenhuollon eriarvoisuus on suurinta. Meillä terveyserot ovat kasvaneet ja eliniänodotteessa on suuria poikkeavuuksia eri tuloluokkien välillä. Myös alueelliset ja sukupuolten väliset terveyserot ovat kansainvälisesti tarkasteltuna korkeita.

Ihmisten terveys muodostuu monesta tekijästä. Siihen vaikuttavat mm. perintötekijät, fyysinen ja sosiaalinen ympäristö, elintavat, hoitotoimet ja ennaltaehkäisyn laatu. Tietenkin myös sattuma ja odottamattomat tilanteen. Nykyään yhä enemmän myös sosioekonominen asema vaikuttaa terveyteen. Aina terveyttä ei voi valita, joskin elintapojen merkitys ihmisen terveydelle on hyvin suuri. Tupakointi, epäterveellinen ravinto, liiallinen alkoholinkäyttö ja liikunnan puute vaikuttavat monen sairauden syntyyn ja kulkuun. Samalla terveellinen ravinto ja päihteiden käytön vähentäminen voi estää monia sairauksia. Terveyteen liittyvät elintavat opitaan usein jo nuorena, jolloin elinympäristö muokkaa voimakkaasti yksilön toimintamalleja. Tästä syystä terveyden edistämisellä ja ongelmien ennaltaehkäisyllä on merkittävä rooli hyvien tulosten aikaan saamisessa.

Ennaltaehkäisevä terveydenhuolto ehtikin saada jo jalansijaa terveyspolitiikassa 1980 – 90-luvuilla, kunnes 1990-luvun laman myötä terveydenedistämisen resursseja vähennettiin huomattavasti ja toiminnan painopiste siirrettiin sairauksien hoitoon. Tämä on kuitenkin ollut suuri virhe, mihin edelleen odotetaan korjausta. Tiedetään, että väestötasolla merkittävien  sairauksien  ennaltaehkäisevien toimien tulokset näkyvät usein vasta vuosikymmenten päästä. Siksi mielestäni poliittisen toiminnan kärkitavoitteena tulisi olla pitkäjänteinen työ ihmisten hyvinvoinnin eteen, sen sijaan, että odotetaan tehtyjen päätösten vaikutusten näkyvän välittömästi.

Yksi terveysjärjestelmämme perimmäinen tavoite on terveyden oikeudenmukainen jakautuminen koko väestössä. Terveyserojen kaventaminen on ollut terveyspolitiikan tavoitteena jo pitkään. Valitettavasti tämän tavoitteen saavuttaminen on siirtynyt yhä kauemmas. Terveyserot ovat kasvaneet ja erot eliniänodotteessa eri tuloluokkien välillä poikkeavat toisistaan jopa kymmenillä vuosilla.

Terveyseroja mitataan usein tulotason, varallisuuden, koulutuksen ja ammattiaseman mukaan eli tarkasteltaen niitä tekijöillä, jotka muodostavat yksilön sosioekonomisen aseman. Nämä tutkimukset ovat osoittaneet meille kerta toisensa jälkeen saman karun tuloksen: mitä matalampi sosioekonominen asema, sitä heikompi terveys. Erot terveydessä liittyvät erityisesti väestöryhmien erilaisiin elin- ja työympäristöihin.

Terveyseroihin liittyvässä keskustelussa tuloerojen merkitys onkin avainasemassa. Huomataan, että taloudelliset voimavarat vaikeuttavat huomattavasti yksilön mahdollisuuteen tehdä terveyttä edistäviä valintoja. Lisäksi matala sosioekonominen asema voi entisestään vaikuttaa altistaa yksilöä käyttämään terveyttä vaarantavia selviytymiskeinoja. Päihteiden käyttö ja terveyden kannalta epäterveelliset ruokailutottumukset ovat yleisempiä juuri matalammissa sosioekonomisissa ryhmissä. Aikuisväestössä myös heikot työolot ja vähäiset työhön liittyvät vaikutusmahdollisuudet voivat edelleen vaikeuttaa terveyden ylläpitämistä.

Vaikka terveyserojen kaventamiseen ei ole tehtävissä pelkästään teknisiä toimia, tarvitaan siihen kuitenkin mukaan myös yhteiskuntapolitiikkaa. Yhteiskuntapolitiikkaa, mikä ohjaa ja kannustaa väestöä pitämään huolta terveydestään, ja mikä tarjoaa terveyspalveluita yhä tasa-arvoisemmin kansalaisille.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

0Suosittele

Kukaan ei vielä ole suositellut tätä kirjoitusta.

NäytäPiilota kommentit (1 kommentti)

Käyttäjän JyrkiKaarttinen kuva
Jyrki Kaarttinen

On hyvä asia, että kansalaisten terveyteen kiinnitetään sinänsä huomiota. Stevanderin kirjoitus sisälsi hyviä tavoitteita. Voikin kysyä, miltä arjen realismi näyttäytyy entistä useamman työttömän, syrjäytyneen ja pienituloisen suomalaisen näkökulmasta.

Me suomalaiset olemme hyvin eriarvoisessa asemassa terveyspalvelujen saannin suhteen. Niin terveys- kuin koulutuspalvelujen saantiin pätee, että sitä kasautuu varakkaille, hyvätuloisille ja työelämässä oleville. Myös koulutusjärjestelmässä peruskoulun sisälle on jo syntynyt rinnakkaiskoulujärjestelmä, kun koulupiirijako poistettiin ja vanhemmilla on oikeus kilpailuttaa kouluja markkinamalliin. Tällöin henkistä pääomaa alkaa kasautua enemmän niille perheille, joilla sitä on.

Työnsyrjässä kiinniolijoilla on käytettävissään perusterveydenhuollon, työterveyshuollon kuin yksityisiltä terveysmarkkinoilta.

Eniten olen huolissani työttömistä, pitkäaikaissairaista, vammaisista ja syrjäytymisvaarassa olevista ihmisistä. Tällä hetkellä tosiasiallinen puhuminen tasa-arvoisuudesta ja oikeudenmukaisuudesta terveyspalvelujen tuottamisen tavoitteena on lähinnä poliittista retoriikkaa.

Työtöntä ei kiinnosta yhteiskuntapolitiikka, vaan huoli siitä, ettei hänellä ei ole tosiasiassa varaa pitää huolta terveydestään tai syödä terveellisesti tai hankkia sairastuessaan terveyspalveluita markkinoilta.

Köyhällä on aikaa sairastaa, mutta ei rahaa sairastaa. Vähävarainen joutuu tyytymään kunnallisen palvelutuottajan tarjoamiin palveluihin, mikä saattaa tietää monien viikkojen odotusaikaa, vaikkapa lääkärille. Kohtuutuloinen tai varakas pääsevät hoitoon heti.

Monet yhteiskuntamme heikommista ryhmistä ovat väsyneet taistelemaan omaa osattomuuttaan tai syrjäytymistään vastaan. Kuitenkaan he eivät tarvitse idealistisia juhlapuheita, vaan konkreettisia tekoja.

Todennäköisesti tulo- ja varallisuuserot ihmisten välillä tulevat seuraavalla vaalikaudella edelleen kasvamaan. Ne luovat lisää syrjäytymistä ja eriarvoisuutta.

On jotenkin surullista ajatella, että digiaika, joka palvoo ultraindividualismia ja jatkuvia suorituksia sekä kilpailua ei ole kiinnostunut heikompiosaisten aseman turvaamisesta. Aikamme arvostaa heitä lähinnä kulueränä.

Yhteiskunnan pyöriltä pudonneet tai putoamassa olevat voivat todella huonosti. On kysyttävä, miksi hyvinvointi, joka Suomessa on aineellisesti mitattuna paljon suurempaa kuin vaikkapa 50 vuotta sitten, on synnyttänyt näin paljon pahoinvointia.

Toimituksen poiminnat